torstai 7. toukokuuta 2009

11. Kasvoiko kolmosnumero?

(Aiemmin: 1. Miksi perustin sanomalehden? 2. Mitä ykkösnumero sisälsi? 3. Mihin Haagaan synnyin? 4. Minne muutin Haagassa?
5. Ketkä kiusasivat ketä? 6. Minkä Esko sai päähänsä? 7. Miten syntyi kilometri leikkitietä? 8. Kuinka kakkosnumero kallistui?
9. Mitkä valokuvat puuttuivat? 10. Millaisia ihmissuhteita?)

( HAAGA 1967)

Paatsama-lehti ilmestyi kesällä parin viikon välein. Heinäkuun puolivälin esikoisnumeron ja elokuun alun kakkoslehden jälkeen oli kolmannen julkaisun vuoro jo elokuun puolivälissä 1967.

Kakkosnumerossa olin arvellut, ettei Paatsamaa enää tulisikaan samana kesänä, vain Sami Sammakko voisi vielä ilmestyä, mutta tapahtui juuri päinvastoin. Sami Sammakosta ei nähty koskaan koipeakaan.

Paatsaman toimituskunta vaihtui numero numerolta. Lyhytjännitteinen Lasse Kantonen, 8 vuotta, oli käväissyt toisen numeron toimitustyössä, mutta lähtenyt ulos leikkimään runsaan puolen tunnin päästä. Ensimmäisen lehden Erkki Mäkinen, 8 vuotta, oli eronnut ja hänen myötään katosivat myös isosiskon Marja Mäkisen ja tämän koulukaverin Sirkku Mikkolan avustukset. Lehti ehtikin jo jyrähtää: "Marja on muuttunut tyhmäksi ja Sirkku on tullut hulluksi!", mutta itsesensuuri oli ottanut vallan viime hetkellä ennen monistuskonetta.

Paatsama-lehden kasvava maine oli kiirinyt myös alakertaan energisen 12-vuotiaan Esko 'Eemeli' Miettilän korviin. Esko halusi tapansa mukaan pistää heti ison pyörän pyörimään ja hän toi mukanaan toimitukseen 11-vuotiaan Mikko-veljensäkin.

Aivoriihenä keksimme, kenties Eskon suuruudenhullusta päästä, että Paatsama-yhtiömme voisi alkaa julkaista myös sisarlehtiä ja laajeta lehtikonserniksi, kuten vaikkapa A-lehdet (Apu, Anna, Avotakka, Retu ja kumppanit). Uusien lehtiemme nimiksi olivat tulossa Pensas, Vitsilehti ja syksyllä vielä Syys-Uutiset.

Myyntiponnisteluja kotitalomme pihalla pystyttäisiin tehostamaan. Yhdellä kontaktilla ja samalla vaivannäöllä voitaisiin myydä jopa kolme eri lehteä kerrallaan tai ainakin helpommin yksi nimike kolmen erilaisen valikoimasta.

Vitsilehti päätettiin koota erittäin kustannustehokkaasti - kilpailevista aikuisten viikkolehdistä saksilla leikellen ja leikkeet paperille liimaillen. Materiaaliksi tarvittaisiin iso määrä luettuja ja jätepaperinkeräykseen jo tuomittuja vanhoja aikakauslehtiä.

Minun kotiini tuli vain vanhanaikaisia Yhtyneitä (sisällöltään köyhtyneitä) Kuvalehtiä: Eila Jokelan fossiloitunut Kotiliesi, yhä puuhella, ja Leo Tujusen keloutunut Suomen Kuvalehti, mustavalkoinen 'Kuivalehti'. Niiden molempien huumorista huolehti lähes yksinään piirtäjänimimerkki "A-o" eli Asmo Alho.

Unettavan uutiskuvalehden viikon kuvitettu skuuppi alkoi olla jokin yksisanaisella otsikolla 'Nikamanniksauttaja' varustettu aukeaman mittainen jorina maalaismiehestä, joka autteli selkävaivaisia vanhuksia jossain Pohjois-Savon maaseudulla. Paloimme halusta lukea.

Kuvalehdessä Asmo Alhon sarjakuva oli mahdollisimman vähätekstinen tai tekstitön pantomiimi 'Herra Melkonen', pääosan esittäjänä pyöreähkö herrasmies, jonka nenä oli kummallinen nelikulmainen arpanoppakuutio. (Hän muistutti ulkonäöltään kotitaloni herra Melonia).

Kotiliedessä seikkailivat alkuperäisistä kukonpojista asteittain yhä ihmismäisemmiksi pelkistyneet 'Kieku ja Kaiku' (toinen mustanaamainen) sekä heidän ystävänsä Possu, joka muistutti etäisesti Herra Melkosta. Kuuluisa akateemikko Mika Waltari riimitteli jäykähköjen kukonkuvien alle selostustekstit Alhon antamien suuntaviivojen mukaisesti. Waltari ei noina vuosina suurempia töitä enää julkaissutkaan.

Vitsilehteen tarvittiin oikeastaan kipeästi Miettilöitä! Heidän viihteellisissä, vanhoissa perhelehdissään, kuten Apu, Seura, Uusi Maailma tai Koti-Posti, saattoi olla kokonaisia piirrettyjä vitsisivuja, joille oli mahdutettu kuudesta yhdeksään pilapiirrosta. Ne olivat seuraavanlaisia:

Mieshenkilö pyytää lääkärin vastaanotolla: "Määräisittekö vaimolleni lisää unipillereitä. Hän heräsi taas!" Toinen mies kosii polvillaan naista, joka vastaa: "Paavo, annat niin kauniita lupauksia, että sinun pitäisi ruveta ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin!"

Me nuoret toimittajat päätimme nauraa vasta matkalla pankkiin eli säästölippaillemme, jotka olivat Postipankin Kultapossuja, Pohjoismaiden Yhdyspankin maapalloja, tai parhaimmillaan taiteilija Taisto Martiskaisen muovailemia Kansallispankin sinisiä, punaisia, vihreitä tai kullanvärisiä Roope Ankkoja raha-arkkuineen.

Kelpuutimme Vitsilehteen aivan mitä tahansa suinkin löytämiämme tusinatason syndikoituja ulkomaisia pilapiirroskuvia. Saksimme lehtien sivuja mahdollisimman vikkelästi, niin ettemme edes ehtineet lukea julkaisemiamme vitsejä etukäteen! Sarjakuvia emme käyttäneet, sillä niiden tekijänoikeuksia kunnioitimme tai pelkäsimme. Ne olivat tunnistettavia, niitä ei voinut omia itselleen.

Kussakin Vitsilehden numerossa oli kahdeksan (tai kiireen ja materiaalipulan iskiessä vain kuusi) tavallisimman A5-ruutuvihkon kokoista makulatuuripaperista taiteltua sivua, jotka kaikki oli helppo täyttää väljästi jo muutaman, kolmen tai neljän, populaarin viihdeaikakauslehden rippeillä. Esimerkiksi kuvalla vaimosta tapaamassa miestään vankilassa:

"Älä ole Reiska huolissasi - poliisi ei koskaan löydä niitä rahoja! Minä olen tuhlannut ne!"

Pensas-lehtiä oli aikomus tehdä samalla tavoin leikaten ja liisteröiden, sisältönä pilapiirrosten sijasta muita juttuja ja lehtikuvia. Paatsaman uusia sisarlehtiä ei tarvinnut monistaa Suomen Markkinatietojen valokopiokoneella, koska oli yksinkertaisempaa ja nopeampaa vain liimailla uusille papereille lisää leikesilppua toisista lehdistä. Painos jousti kappale kerrallaan kysynnän mukaan.

Etusivulle tekstasin käsin lehden nimen sekä tärkeistä tärkeimmän, irtonumerohinnan: 30 penniä. Se oli neljänneksen vähemmän kuin työläämmin toimitetulla Paatsama-lehdellä, mutta yhtä paljon kuin Ilta-Sanomilla, jossa oli tuona kesänä kaksi kertaa enemmän sivuja ja kahdeksan kertaa enemmän tekstipinta-alaa. Paatsama-, Pensas- tai Vitsilehden koko sisältö olisi mahtunut yhdelle Ilta-Sanomien aukeamalle. Syys-Uutisista tehtiin myöhemmin puolta isompi, 12-sivuinen.

Hyvä naapurimme, entisen toimittajamme Lassen 32-vuotias isä, myyntipäällikkö Kantonen, käveli juuri sopivasti vastaani pihalla markkinoidessani lehtiäni. Kun luettelin hänelle nimiä Paatsama-lehti, Pensas-lehti sekä Vitsilehti, hän halusi spontaanisti ostaa yhden "Vitsilehden" ja sai sellaisen minulta 30 pennillä.

Hyväntuulinen herrasmies, kuin Naantalin aurinko, valitsi lehtensä rennosti pelkän nimen ja mielikuvan perusteella, kuin sian säkissä, vilkaisematta lehtiä ennen kuin maksoi.

Olisihan voinut arvatakin, millaisen lehden valitsee nuorekas aikuinen mies, jolla on metrin mittainen vaaleanpunainen Linnanmäeltä voitettu jättiläisen muovikampa ripustettuna olohuoneensa seinälle. Amerikan huvipuistoista oli vuosikymmenen viipeellä kierrätetty takapajuiseen Suomeen asti sellainen tarkoitukseton ja järjetön pilailukapine (kuvaamataidon opettaja paheksui). Se saattoi tietenkin olla Lassenkin.

Autotallissaan Vikke Kantonen säilytti kadehdittavan Opelinsa ohella Aku Ankan 1950-luvun vuosikertoja, joista hän antoi Lasse-pojan luettavaksi yhden lehden kerrallaan joka viikko, aivan kuin posti olisi sen vasta tuonut. Joskus Lasselle tilattiin tuorekin lehti, sillä lueskelimme kerran pihalla Lassen kanssa aivan samoja numeroita kilpaa yhtä aikaa.

Vikke Kantonen ei koskaan toiste ostanut minulta Vitsilehteä eikä yhtäkään sisarlehdistä. Kenties hän tunsi itsensä hieman petetyksi. Hänelle olisi varmasti kannattanutkin esitellä ensin Paatsama-lehti, sillä tietämättään hän menetti seuraavanlaisen, Vitsilehteä paljon laadukkaamman historiallisen lukuelämyksen:

"PAATSAMA-lehti n:o 3."

"Paatsamatien uutiset 11.8.-16.8.1967. (0,40 mk)"

"Uusi toimitus: Esko Miettilä, Mikko Miettilä ja Heikki Nieminen, puhelin 477454. Painos 10 kpl. Painopaikka Oy Suomen Markkinatiedot - Finnish Market Facts Ltd Ab:n valokopiokone, Topeliuksenkatu 17 C, Töölö, Helsinki."

Väljästi taitetun, sähkeuutismaisen etusivun pääotsikoksi ja ykkösaiheiksi olivat tällä kertaa - yllättäen - nousseet Miettilän veljekset:

"MIETTILÄT palanneet kesämökiltään! Katso sivu 3." (Miettilät PALANEET mökkiinsä! olisi toki ollut vähän kovempi juttu.)

"PEKKA Miettilä heitti Esko Miettilää tomaatilla aamulla 12.8.-67."

"MIKKO Miettilä otti tänään valokuvan Pekka Miettilästä, Erkki Mäkisestä, Jukka Palokujasta ja Petteri Palokujasta." (Palokujat olivat Paatsamatie 5:n veljekset kadun itäpuolelta.)

"ESKO Miettilä vieraili 12.8.-67 Linnanmäellä."

"MIKKO Miettilä myy taulun. Hinta 2 mk. Osoite Paatsamatie 8 C 34."

"PAATSAMATIE 8:n keinu on mennyt rikki." (Onneksi keinuja oli telineessä kolme vierekkäin).

"ERKKI Mäkinen leikki nukenvaunuilla ruohonleikkuria 12.8.-67. Enemmän aiheesta sivulla 3!"

"ILMOITUS: Esko Miettilä myy Superpallon, hinta 60 penniä." Piirroskuvassa sysimusta pieni kumipallo pomppaa kohtisuoraan yläilmoihin.

"SUURKILPAILU. Katso takasivua. SARJAKUVAT ovat sivulla 7."

Toisella sivulla oli pitkä juttu lasten leikeistä.

"PETKUTUS (11.8.1967) Heikki, Esko ja Mikko petkuttivat Erkkiä ja Pekkaa. Heikki teki aarrekartan huiputtaakseen Timo Räisälää. Hän kertoi asiasta Erkille, mutta Erkki ei suostunut tulemaan mukaan. Erkin ja Heikin välille tuli riita. Illalla Heikki kertoikin kartasta Eskolle. Tällöin Esko ja Mikko keksivät, että he petkuttaisivat Erkkiä ja Pekkaa. Leikimme muka laivaa eräällä kalliolla ja kutsuimme Pekan ja Erkin laivaan. Mikko, jolla kartta silloin oli, sai päähänsä pudottaa kartan kuraveteen. Kartta meni aivan pilalle ja Esko juoksi kotiinsa tekemään uuden kartan. Pojat saivat Pekan ja Erkin hiukan uskomaan uuteen karttaan."

Aarrekarttojen tekeminen oli opeteltavissa 'Aku Ankan Aarrearkusta'. Se oli ensimmäinen Aku Ankan ns. 'Satasivuinen' sarjakuvalehti joka oli ilmestynyt jo vuonna 1960, mutta jonka olin saanut vasta 1964. Kartan tai muun asiakirjan sai näyttämään vanhalta, kun paperia kuumensi ja kärvensi varovaisesti hieman kynttilän liekillä ja poltti varsinkin reunat mustiksi ja repaleisiksi.

"KYSYMYS: Mitä tekevät lapset ja aikuiset koko ajan? Ratkaisu on sivulla 7!"

"LASSE Kantonen lähti tänään 11.8.-67 maalle Kouvolaan."

"ERKKI Mäkinen kaatui 11.8.-67 kompastuen kiveen juostessaan metsässä."

"JARI Nyrhilä ei syö tikkaria eikä muutakaan karkkia pihalla siksi, ettei muille tulisi paha mieli."

Pilapiirros 'Liisa ja Matti' oli tällä kolmannella kerralla Esko Miettilän siististi piirtämä. Kuvan mies istuu nojatuolissaan piippu hampaissaan ja kuuntelee nuottien virtaa radiosta. Televisiokin näyttää olevan huoneessa etäämmällä. Vaimo, jolla on korkokengät, esiliina ja hieman polvien alapuolelle ulottuva leninki, tuo miehelleen pienenpientä ruokalautasta ja lausuu repliikin:

"Transistoriradio ja transistoriruoka!"

Ennen olivat radiot ja ateriat isompia? Vitsi oli selvästi amerikkalaisen oivalluksen kopio, kuin jostakin Lucille Ballin tähdittämästä iänikuisesta televisiosarjasta 'Lucy-Show'. (Luin lehdestä Lucillen olevan niin rikas, että ihmettelin, miksi hän oli mennyt töihin, eikä elänyt kotirouvanpäiviä).

Esko Miettilän varhainen tutkivan journalismin helmi aloitti uutisrikkaan kolmossivun:

"MIETTILÄT TULLEET KESÄMÖKILTÄÄN. Heidän maallaan on järvi, jonka nimi on Hanhijärvi. Hanhijärven on liannut kalkkitehdas. Tehdas laski likaveden yöllä, koska silloin ei kukaan näkisi, että kalkkitehdas on syyllinen. Likaveden jälkeen laskettiin puhdasta vettä. Aamuun mennessä oja, josta vedet oli laskettu, oli puhdas kalkkivedestä ja siinä oli kirkas vesi."

(Miettilöiden Hanhijärvi sijaitsi ilmeisesti Mikkelin maalaiskunnassa.)

"NÄIMME Erkki Mäkisen leikkivän nukenvaunuilla ruohonleikkuria 12.8.-67. Me nauroimme Erkille ja Erkki alkoi huutaa meille. Esko M."

"TALONMIES lakaisi pihaa, ja Heli katseli uteliaana 12.8.-67."

"TIMO RÄISÄLÄ KIUSASI Vesaa ja Heliä. Timo uhkasi ajaa Helin ja Vesan päälle Pekan polkupyörällä, mutta Vesa juoksi auton taakse suojaan ja Heli alkoi itkeä. Sitten Esko tuli ja otti Timolta Pekan pyörän pois. Tämä tapahtui 11.8.-67."

"HIEKKALAATIKKO 12.8.-67. Antti, Vesa, Riitta ja Heli leikkivät tänään hiekkalaatikossa. Heli ja Riitta tekivät hiekkakakkuja. Vesa ja Antti kaivoivat tunnelin, josta ei saanut ajaa muilla kuin jyrällä ja kilpa-autolla."

"MIKKO Miettilä leipoi kakun 12.8.-67."

"KEVÄTpörriäinen myytävänä, os. Paatsamatie 8 C 38."

Sivun 4 eli keskiaukeaman avasi jo toinenkin Helsingin kansakoululaisten ja kansakoulunopettajien vappulehden mainos:

"Mikko Miettilä myy KEVÄTPÖRRIÄISEN, hinta 50 p. Osoite Paatsamatie 8 C 34 puhelin 479554." (Hinta oli laskenut jo puoleen alkuperäisestä).

"MIETTILÄT ostivat tänään 12.8.-67 rapuja 30 kpl."

"ERKKI ja Marja Mäkinen kilpailivat tänään siitä kumman auto (heillä oli auto mukanaan, molemmilla omansa) menee pitemmälle Paatsamatie 8:n asvalttimäessä. Marjan auto voitti. 12.8.-67."

"HEIKKI kävi tänään Seurasaaressa. 13.8.-67."

"HEIKKI NIEMINEN JA ERKKI MÄKINEN VAKLASIVAT TIMO RÄISÄLÄÄ

"(13.8.1967) Erkki ja Heikki päättivät tänään vakoilla Timoa. Ere ja Heka olivat Paatsamatie 6:n asvalttipihalla, kun Timppa yhtäkkiä tuli kulmalta. He lähtivät Timoa pakoon. Kun he olivat päässeet Paatsamatie 8:n etupihalle Erkki keksi, että he voisivat vakoilla Timoa.

"Ensin he koittivat talon tien puoleisesta päästä. Pian Erkin ja Heikin täytyi vaihtaa paikkaa. He menivät talon toiseen päähän. Heikki meni kiven taakse ja Erkki jäi -(jatkuu sivulla 6)- yksin kulmalle. Pian hän lähti hiipimään puuta kohti. Heikkikin juoksi erään puun taakse. Yhtäkkiä Antti huomasi heidät. Hän huusi Timolle, että Erkki ja Heikki ovat puun takana. Saimme kuitenkin Timon eksytetyksi.

"Timo seisoi Paatsamatie 8:n kulmalla. Erkki meni sementtiaidan taakse, kun Timo tuli tälle puolelle taloa. Heikki ehti metsään piiloon. Vähän ajan kuluttua Heikki näki piilostaan Erkin vilahtavan polulla Timo kintereillään. Kun he olivat häipyneet, Heikki lähti C-rapun puoleiseen päähän taloa. Timo oli itkemässä siellä ja Erkki kysyi juuri jotain Timolta. Erkki kertoi, että Timo oli heittänyt häntä kivellä ja hän oli heittänyt takaisin. Timo väitti, että asia oli päinvastoin. Ilmeisesti Timo on syypää."

Sivulla 4 oli pilapiirros Antti, joka oli tällä kertaa Helsingin Sanomista saksittu ja liimattu 'Avulias Aatu'. Yksikuvaisessa sarjakuvassa esiintyy ilkialaston paksu mies keskellä juhlasalia, mikä hämmästyttää cocktail-kutsujen iltapukuisia vieraita. Aatun vaimo kieltää miestään: "Lakkaa kiusaamasta tohtoria. Ei hänellä ole nyt vastaanottoa!" (Joku lapsi ei ollut malttanut jättää piirtämättä pökäleitä, jotka putoilevat Aatun provokatorisen paljaasta peräpuolesta.)

"On totisesti aika, että raatihuoneen kello korjataan", kuuluu kuvateksti viitossivun pilapiirroksessa "Hassu Helppi", jossa parin ihmisen korkuinen kellon viisari singahtaa suorana kuin nuoli maahan, säikäyttäen kadunmiehet.Vitsilehdistä on jäänyt täytepaloja, jotka tunkevat Paatsamaankin.

"TIMO Räisälä kiusasi Anne Kantosta tänään 13.8.-67." (Anne oli syntynyt kesällä 1964).
Seuraavaksi lehdessä nähtiin ensimmäinen piirros lepakosta. Eikä ollut mikään ihme, että Paatsama-lehden mielipidesivua somisti ajankohtainen Lepakko-logo.

Kesällä 1967 elettiin nimittäin Lepakkomiehen aikaa, mainosten mukaan "aina samalla Batman-kanavalla, aina samaan Batman-aikaan". Jo edellisvuoden lopussa oli Nakke-lehteni (47/1966) mainos julistanut: "Uutta Suomessa! Seuraa sankaria! Juo aito BATMAN hedelmäjuoma. 1/3 litra. POW! Ei oo Lahden voittanutta, Oy Mallasjuoma Lahti. Copyright National Periodical Publications Inc 1966." (Kuvassa näkyi keltainen juoma litran kolmasosan vetävässä kirkkaassa lasipullossa sekä Lepakkomiehen nyrkinisku, "oikea suora".)

Paatsaman YLEISÖNOSASTO vaati:

"Paatsama-lehdessä pitäisi olla kuvia! Nimimerkki Make."

"Paatsamassa pitäisi olla enemmän vitsejä. Nimimerkki Mitä varten."

"Paatsaman toimitus ilmoittaa: VITSILEHTI ILMESTYNYT! Osta Vitsilehti. Vain 30 penniä. Hoh hoh hoo, hih hih hii, hah hah haa! Kahdeksan sivua!"

"ANTTI kompastui juureen 13.8.-67."

"MIKKO Miettilä vaihtaa postimerkkejä. Os. Paatsamat. 8 C 34, puh. 479554"

Sarjakuvasivulla 7 esiteltiin LASTENHUONE, jossa ei ole mitään muita tavaroita kuin lapsen tuijottama televisio auki, sekä ISÄN HUONE, jossa puolestaan pursuilee kukkurainen lelukasa ja pino pahvilaatikoita, joiden kapeissa kyljissä lukee: Autorata, Junarata, Afrikan tähti, Monopoli, Xxxpeli. Tämän paradoksin piirtäjä oli HN.

Esko Miettilän taiteilemassa 'Vanhukset' -sarjakuvassa iäkäs pariskunta kyselee rautateiden asemapäälliköltä:

"Onko tästä hiljattain mennyt junia?"

"On!"

"Koskahan seuraava juna tulee?"

"Tunnin kuluttua."

"No sitten uskallamme mennä radan ylitse."

"Kikka-Kalle" tervehtii silinterihattuista herraa: "Huomenta johtaja!" Toisessa kuvassa hän palaa kotiinsa hattu riekaleina ja kertoo vaimolleen. "Tarjosin johtajalle kyytiä, ja muistin vasta sitten, ettei minulla autoa olekaan." Käsittämätön tarina oli kopioitu amerikkalaisesta lasten sarjakuvasta.

"RATKAISU sivulta 2: He vanhenevat!"

Takasivulla olivat kaikkein tuoreimmat uutiset:

"ERKKI, Pekka, Heikki ja Lasse leikkivät 14.8.-67 autoilla."

"HORNIT tulivat tänään maalta. 14.8.-67."

"ESKO Miettilä korjasi tänään mäkiautonsa. 14.8.-67."

"SUURKILPAILU: Minkä maan nimi kirjaimista TOSRIU tulee, kun ne järjestää oikein. Yllätyspalkinto!"

Kovin kauas Suomesta ei Paatsaman kilpakysymyksissä menty. Autoilu ja 'camping' Pohjoismaissa olivat 60-luvun puolivälissä vielä matkailun huippujuttuja. Erkki Mäkisellä oli hieno kokoelma kotimaan leirintäalueella havaittujen autojen joko eksoottisia ulkomaalaisia tai Suomen läänien eri kirjaimilla alkavia rekisterinumeroita. K niin kuin Kuopion, O kuten Oulun?

Autottomalle eri lääninhallitusten myöntämien rekisteritunnusten ero oli täyttä hepreaa. Isäni verenpaine nousi, kun hänen Leo-veljensä hoki: "Etsi Jämsän kirkolla Helsingistä tullut auto! No, helsinkiläisauto, se on varmasti Raimon! No Helsingin, HELSINGIN tunnuksilla... " Isäni ei tiennyt yhdenkään auton koskaan ilmoittaneen, oliko se tullut vaikka Porista tai Pirusta.

Ehdolla Paatsama-lehden pulmatehtäväksi oli myös Postipankin Kultapossu-lehdestä lainattu kysymys: 'Mikä on Englannin toinen nimi?' (Iso-Britannia).

Oppikoululainen Esko Miettilä väitti pikkutarkasti, ettei vastaus pidä paikkaansa. Asiasta kinattiin kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Kysyin äidiltänikin, jonka mielestä Iso-Britannia kyllä oli yksinkertaisesti Englanti. En tuntenut vielä Yhdistyneen Kuningaskunnan täsmällistä alueellista koostumusta.

Kultapossun vaikeimmassa tehtävässä kerrottiin eksoottisesti arabisheikistä. Tämä oli testamentissaan säätänyt perijäkseen sen poikansa, jonka kameli saapuisi viimeisenä Mekkaan. Kaikki veljekset kuhnailivat viikosta toiseen paikoillaan lähtemättä matkalle, kunnes viisas Koraanin-oppinut antoi heille neuvon, jonka saatuaan veljekset ryntäsivät heti ratsaille ja aloittivat kiivaan laukan kohti Mekkaa. Kysymys kuului: Minkä neuvon perijäehdokkaat olivat saaneet?

Miettilän veljekset säästivät Postipankkiin ja siten heidän mielestään "oli hienoa olla Kultapossukerhon jäsen!" Kilpatehtävässä arabiveljeksiä oli neuvottu vaihtamaan keskenään ratsujaan.

Paatsaman takasivulle mahtui vielä toisesta lehdestä leikellen kopioitu hätkähdyttävän hirtehinen piirroskuva autoilijasta, jonka autonavaimen avaimenperänä toimii kaulastaan narun jatkona roikkuva poliisikonstaapeli-nukke!

Viimeisenä sivun laidalla oli mainos: "Ostakaa Paatsama-lehti! Hinta vain 40 penniä. Se kannattaa!"

Loppusanoiksi lehden symbolihahmo, hassu-hattuinen Kikka-Kalle lausui: "Näkemiin taas vähäksi aikaa. Hyvää jatkoa toivottaa Paatsaman toimitus. NÄKEMIIN!"

Paatsama-lehti oli siten ilmestynyt kolme kertaa, mutta miten sisältö olikaan numero numerolta kehittynyt? Etusivuja verraten, ensimmäinen numero oli paras, sillä siinä oli selkeä taitto, kolme palstaa, kuusi juttua ja kaksi mainosta.

Kakkosnumeron etusivu oli köyhempi: kolme palstaa, kaksi pitkää juttua ja neljä sähkettä. Kaksi kuvatonta mainosta jähmettivät sivun alaneljänneksen.

Kolmosnumeron etusivu jatkoi yhä graafista ja taitollista alamäkeä: sen kahdella palstalla, kapealla ja leveällä, oli vain kolme sähkettä, yksi kuvittamaton mainos, sekä neljä puffaavaa viittausta sisäsivujen juttuihin.

Ykkösnumeron ensimmäinen aukeama oli runsas ja elävästi taitettu, sopivassa suhteessa juttuja ja kuvitusta, mutta lähes yhtä hyvin oli seuraavissakin lehdissä. Sama päti keskiaukeamiin - ensimmäisessä numerossa oli niistä kaikkein paras. Kakkosnumerossa tilaa oli osittain tarvinnut täyttää isommalla lyijykynätekstauksella ja kolmosnumerossa pilapiirroskopioilla.

Lehtien kolmannet aukeamat ja takasivut kehittyivät taitollisesti huonompaan suuntaan. Kun kirjoittamisessa oli päästy niinkin pitkälle, syntyi kiire harsia lehti lopullisesti kokoon.

Ensimmäisen lehden takasivu täytettiin ylisuurella piirustuskilpailun julistuksella, toisessa lehdessä puolet takasivusta vei lehdessä olleen tehtävän ratkaisu ja kolmannessa uuden suurkilpailun julistus. Täytteeksi takasivulle riitti vielä viime hetken sähkeitä, eniten kolmanteen numeroon.

Lehtien tekstimäärää verrattaessa ensimmäisessä numerossa oli 367 palstariviä, toisessa 310 ja kolmannessa 260. Palstarivit vähenivät ensin 15 ja sitten vielä 17 prosenttia, yhteensä 30 prosenttia. Samanaikaisesti palstat kuitenkin levenivät, joten tekstin määrä ei vähentynyt radikaalisti.

Jokaisen lehden tekstipinta-ala täytti neljä yksipuolista A4-arkkia ja kutakin arkkia peitti hieman yli tai vähän alle parituhatta kirjoituskoneella lyötyä tai käsin tekstattua merkkiä, paikoin hyvin tiuhassa ja pienellä, mutta toisaalla sangen harvassa ja isoin kirjaimin. Sekä silmämääräisesti arvioituna että tarkasti merkein mitattuna ensimmäinen numero oli ollut kolmesta Paatsamasta laajin ja paras, kolmosnumero suppein. Sellainen suunta ei näyttänyt hyvältä.

Kaiken huipuksi lehti tai sen päätoimittaja oli saamassa kimppuunsa lupatarkastajia ja veroviranomaisia, tai tällaisten asiamiehiä, kätyreitä, kiristäjiä taikka ilmiantajia.

Tieto lehdestä oli levinnyt luultavasti Esko Miettilän kautta Paatsamatien itäpuolelle Palokujan oppikoulua aloitteleville veljeksille Jukalle ja Petterille. Aina nähdessään lehden päätoimittajan nämä ryhtyivät esittämään tälle pulman kerrallaan, kiusallisia juridisia kysymyksiä, joihin tämä ei 9-vuotiaana ollut vielä kykenevä vastaamaan, eikä edes etsimään ja omaksumaan esiin tulleita asioita Otavan Isosta Tietosanakirjasta.

"Hei Nieminen, onko elinkeinolupailmoitus kunnossa?"

"Mitenkä on Heka työluvan kanssa? Löytyykö ikää riittävät 14 vuotta?"

"Onkos lehtien liikevaihtoverot jo tilitetty kuluvalta kalenterikuukaudelta valtion postisiirtotilille?"

Hienoiset uhkailut mahdollisista jälkiseurauksista tiivistyivät asian käsittelyssä tarvittavien poliisien lukumäärään. Onnekseni en ollut tehnyt lehtiä yksin ja sain väittelyyn tuekseni muita toimittajia, Miettilän pojat. Vanhemmille ei lasten asioista puhuttu.

"Meidän talossa asuu yks poliisi."

"Meidän talossa asuu kaksi poliisia!"

"Mutta Orapihlajatiellä asuu kolme poliisia ja mä tunnen ne kaikki!"

Haagan kaupunkilaisissa oloissa lapset vetosivat kiistoissa tuntemiensa konstaapelien lukumäärään. Se poika oli vahvoilla, jolla oli esittää tuekseen enemmän poliisimiehiä. Kukaan ei tuonut esiin omia isiään tai sukulaisiaan eikä myöskään tuomareita tai Veikko Vennamoa.

Paatsamatien lasten kiistat jäivät sanallisiksi ja lyhytaikaisiksi. En tapellut lapsena kertaakaan, enkä nähnyt pihallani koskaan ottelua, jossa joku olisi taistellut oikeasti, verissäpäin. Kuulemma kaikki lapset (paitsi minä) tunsivat seudulla asuvia poliiseja ja näihin suhtauduttiin Haagan ikäisteni lasten keskuudessa puhtaan myönteisesti, jopa kunnioituksella ja ihailulla.

(c) PAATSAMALEHTI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti