16. Milloin ehti viides lehti? #5

(HAAGA 1968)

Paatsama-lehti vaikeni kuukausiksi syystalvella, vaikka maailma kuohui: "Hullu vuosi" 1968 seurasi "Hippivuotta" 1967. Jos lehdessä olisi ollut kotimaan tai ulkomaiden osasto (kotipihan, lähikadun ja kaupunginosan jatkoksi), millaisia uutisia olisikaan kasautunut kerrottaviksi...

Ruotsi vaihtoi vasemmanpuoleisen autoliikenteensä oikeanpuoleiseksi syyskuussa 1967. Taiteilija Eila Hiltunen hitsasi kokoon Sibelius-monumentin Helsingin turistien pakolliseksi kiertoajelukohteeksi. Kiinassa riehui puhemies Mao Tse-tungin lietsoma kulttuurivallankumous.

Suomen markka devalvoitiin 31 prosentilla lokakuussa. Montrealin maailmannäyttely 'Expo 67' päättyi. Helsingin kaupunginteatterin uudisrakennus valmistui Eläintarhantielle ja näyttelijä Marlon Brando esiintyi siellä YK:n lastenavun hyväksi. Argentiinalaissyntyinen onnensoturi Ernesto "Toveri" Guevara ammuttiin Boliviassa.

Neuvostoliitto juhli marraskuussa Lokakuun Vallankumouksen 50-vuotispäivää, Englannin punta devalvoitiin 14 prosentilla ja Yhdysvaltain väkiluku ylitti 200 miljoonan rajan. Vietnamin sotaa vastustaneet mielenosoittajat aivastelivat "Hoh Hoh Ho-Tshi-Minh!" ja toveri Guevaraa sekä puhemies Maoa kannustettiin "tse ja tse!" kuin koiria tai tse-tse-kärpäsiä, jollaiset levittävät veriloisia ja unitautia.

Helsingin rautatieasemalle kaivettu Asematunneli avattiin joulukuussa. Lordi Bertrand Russellin (1872-1970) johtama tribunaali julisti Tukholmassa, että Yhdysvallat oli syyllinen kansanmurhaan Vietnamissa. Pasifistinen filosofi ja matemaatikko Russell oli jo 95-vuotias ja eli vielä lähes 98-vuotiaaksi. Kapkaupungissa kirurgi Christiaan Barnard teki ensimmäisen onnistuneen sydämensiirtoleikkauksen, jonka 55-vuotias potilas kuoli parin viikon päästä keuhkotulehdukseen. Kreikan kuningas Konstantin yritti vallankaappausta sotilasjuntalta. Australian pääministeri katosi uintimatkallaan.

Tammikuussa 1968 valittiin 300 presidentin valitsijamiestä, joista Urho Kekkosen suuri vaaliliitto yhdisti taakseen 201, Matti Virkkunen 66 ja Veikko Vennamo 33. Slovakialainen kommunisti Aleksander Dubcek nousi Tshekkoslovakian kommunistipuolueen johtoon ja maan kulttuurielämää alkoi piristää vapautumisen kausi, "Prahan kevät", jonka Neuvostoliitto murskasi elokuussa panssarivaunuilla.

Kaija Mustonen luisteli kultamitalin Grenoblen talviolympialaisissa helmikuussa. Tohtori Urho Kekkonen valittiin presidentiksi jo kolmannelle kuusivuotiselle kaudelle. Postipankin pääjohtaja Teuvo Aura valittiin Helsingin ylipormestariksi Lauri Ahon jälkeen. Arkkipiispa Makarios III valittiin uudelleen Kyproksen presidentiksi.

Maailman ensimmäinen avaruuslentäjä, Neuvostoliiton kosmonautti Juri Gagarin kuoli vain 33-vuotiaana maaliskuussa. Suomeen nimitettiin tohtori Mauno Koiviston ensimmäinen hallitus. Paatsama-lehden päätoimittaja täytti kymmenen vuotta ja lehti ilmestyi vihdoin viidennen kerran.

Huhtikuussa murhattiin Yhdysvalloissa 39-vuotias mustaihoinen kansalaisoikeustaistelija, tohtori Martin Luther King Jr, joka oli jo 35-vuotiaana 1964 voittanut Nobelin rauhanpalkinnon.

Toukokuussa alkoivat katutaistelut ja ylioppilasmellakat Pariisissa, jonka "katukivien alta löytyi hiekkaranta". Tavaratalon tuhopolttaja Andreas Baader tuomittiin vankeuteen Länsi-Saksassa. Sisällissotaa käyvässä Nigeriassa puhkesi Biafran nälänhätä. Islanti siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen, kuten Ruotsi oli tehnyt edellisenä syksynä.

Paatsama-lehti keskittyi suurten ulkomaanuutisten asemesta kotipihan lasten talvisiin harrastuksiin, kuten liukumäkiin, lumilinnoihin, kynttilöiden polttamiseen ja hiihtolomaan.

"PAATSAMA-lehti numero 1 (1968), Maaliskuu 1968. Hinta 40 penniä."

PÄÄKIRJOITUS. "Nyt on sitten vuosi 1968. Tänä vuonna pitäisi ilmestyä viisi Paatsama-lehteä. Hyvää jatkoa toivottaen, Paatsaman toimitus."

"JÄÄMÄKI METSÄSSÄ (Etelä-Haaga 2.3.68 HN) Erkki ja Heikki tekivät 18. helmikuuta jäämäen. Kun mäkeä jäädytettiin, tuli paikalle eräs ukko B-portaasta (nimeä emme halua mainita) ja hän rupesi lastensa kanssa laskemaan mäestä. Kun pojat estelivät, ukko sanoi: 'Painukaa h-ttoon!' (jatkuu sivulla 3) Pojat lähtivät. Kun he tulivat takaisin, oli mies jo lähtenyt.

"Lasse Kantosen olimme ottaneet mukaan. Kun mäki sitten oltiin saatu valmiiksi ei Erkki tahtonut antaa Lassen laskea mäkeä. Kun Lasse kuitenkin laski, suuttui Erkki ja rikkoi reunavallin. Otin Miettilän Pekan mukaan, kun hän lupasi korjata vallin. Eräänä päivänä mäki oli kuitenkin rikottu."

Väittelin mäkiasioista herra Heinosen kanssa. Hän oli Annelin ja Kare-pojan isä taloni ensimmäisen kerroksen toisen portaan yksiöstä, Paatsamatie 8 B 18.

"KYNTTILÄVARASTO (4.3.68) Heikki alkoi viime syksynä kerätä kynttilävarastoa lumilinnaansa varten. Heikki koetti tehdä kunnon lumilinnan, jossa polttaisi kynttilöitä. Mutta linnoista ei tullut valmiita. Ensimmäisen linnan rikkoivat Erkki ja Lasse. Toisen pilasi pakkanen, joka esti linnan rakentamisen. Kolmas linna oli vain lumipalloilta suojaava muuri. Neljännestä linnasta alkoi jo tulla hieno, kun se rikottiin. Viidennettä (po. viidettä) linnaa tekivät vain Heikki ja Lasse. Mutta kun Erkki otettiin mukaan, tuli heti riita. (Jatkuu takasivulla) Linna hajotettiin. Kuudennen linnan Heikki teki yksin. Mutta aika loppui kesken. Lumi alkoi jo sulaa, eikä enää kannattanut tehdä lumilinnaa. Kolme kynttilää Heikki poltti talvella ilman linnaakin. Heikin varastossa on nyt 17 kynttilää."

Talvella 8-9-vuotiaat pojat saivat polttaa lumihangilla ja lumilinnoissa pieniä nuotioitakin. Aikuiset eivät katsoneet turhan tarkkaan poikiensa perään. Minä ainakin poltin innokkaasti jätepaperia ja leikin kynttilänpätkistä sulavalla steariinilla.

"LUMILINNA (Etelä-Haaga 4.3.68 HN) Erkki ja Heikki tekivät 28.2. lumilinnan. Siinä oli monta huonetta, jotka oli yhdistetty käytävillä (kuva sivulla 3). Otimme Lassen mukaan. Erkki oli vartija. Hänen koppinsa oli lähimpänä taloa. (Jatkuu s. 3) Lasse sai huoneen, joka oli lähinnä tietä. Heikki piti metsään päin olevan huoneen. Keskellä oli ns. keskushuone. Otimme myös Timon mukaan. Linna oli vain kolme päivää ehjä. Neljäntenä päivänä oli seinä rikki. Heikin huoneesta löytyi lisäksi lasinsiruja. Heikki ei viitsinyt enää ruveta korjaamaan seinää ja keräämään lasin palasia. Hän lahjoitti linnan Lasselle ja Erkille."

"POHJAPIIRROS LINNASTA." Karttaan on merkitty ylös itään Paatsamatie, oikealle etelään invalidi Pelkolinin tikanheittopaikka ja sen taakse kotitalo Paatsamatie 8, alas länteen Kanervakallio, vasemmalle pohjoiseen Iso Koivu ja sen ohi kulkeva Polku.

"TÄNÄÄN 24.3.68 sataa vettä", kertoi tuorein säätiedotus.

Etusivulla, kakkossivulla ja nelossivulla on kolme palstaa, kolmossivulla ja muilla sivuilla kaksi palstaa. Kakkossivua täyttävät suurehkot mainokset, toimituksen apinalaatikko ja pilapiirros:

"OSTA Pensas-lehti. Pensas-lehti on hyvä lehti." (Ilmoitus).

"OSTA vuoden 1967 Kevätpörriäinen. Hinta vain 90 penniä. Osoitteesta Paatsamat. 8 C 38." (Hinnassa näkyy olevan kymmenen prosentin alennus).

"OSTA Paatsama-lehti. Se kannattaa."

"HUOMAA sarjakuvat sivulla 7. Yleisön osasto sivulla 5."

"PAATSAMAN toimitus. Päätoimittaja Heikki Nieminen. Toimitus Paatsamat. 8 C 38. Hinta 40 penniä. Vain irtonumeroita."

"LIISA JA MATTI" (pilapiirros). Pikkupoika, jonka hiukset sojottavat pystyssä, astuu ovesta sisälle huoneeseen. Hänen äitinsä seisoo tuolilla ja näyttää tuijottavan lattiaa kauhuissaan, hame tutisten, ellei suorastaan kirkuen. Poika kysäisee äidiltään: "Oletko nähnyt hiirtäni?"

Kolmatta sivua on talvellakin koristeltu kesäkukilla, kolmella mustalla kissankellolla, joita päätoimittaja on hyvä piirtämään. Sitten lehti ottaa kantaa ajankohtaiseen asiaan.

"HIIHTOLOMA MYÖHÄÄN. Hiihtoloma pitäisi olla hiukan aikaisemmin, sillä parhaat hiihtokelit ovat jo menneet ennen kuin loma on edes alkanut. Tänäkin vuonna oli melkein jokainen päivä suojaa. Lomalle pitäisi keksiä uusi nimi, jos se aiotaan pitää näin myöhään. Esimerkiksi Urheiluloma."

"KAMERAVILLITYS (14.3.68) Kylänevan kansakoulussa näkyi tänään hirveästi kameroita, joista suihkusi vettä. Kameraa käytettiin näin: Ensin kehotettiin jotain kaveria katsomaan kuvaajaan päin ja kun toinen pahaa aavistamatta katsoi, painoi kuvaaja nappia ja vesi suihkusi kaverin naamalle. Tämä ei kylläkään kovin usein onnistunut (Jatkuu s. 6), sillä melkein kaikki tiesivät jo kamerasta. Kameroita sai ostaa URMULESTA, Haagan Palokaivonaukion uuden valkoisen talon Urheilu-, Muovi- ja Leikkikaluliikkeestä."

"TÄNÄÄN 14.3.68 oli kova tuuli. Tuuli lennätti lunta joka paikkaan."

Neljättä sivua koristaa piirustaen kuvitettu mainos viiden uutisjutun rinnalla. Toinen piirroksista on abstraktien tummien ja vaaleiden pintojen ja viivojen sykkyrä, jossa voi aavistella Picasson Guernican tunnelmaa. Isompi piirustus kuvaa naivistisesti vuorta, mökkiä, kuusta ja kävelevää poikaa. Taideluomukset ovat selvästi Heikin käsialaa, abstraktin kuvan alla näkyy hinta 90 penniä ja esittävän vieressä hinta 1 mk. Ilmoituksen teksti kuuluu:

"VESA Järvi myy TAULUJA. Osta niitä. Osoitteesta Steniuksentien Ahjokuja 2."

"SÄILIÖAUTO TUKKI LIIKENTEEN (5.3.68) Säiliöauto tukki Orapihlajatiellä Isku-Kaluste Oy:n autolta tien."

"KYYKKYMÄKIÄ (6.3.68) Tänään Heikki tapasi Erkin, Lassen ja Timon Paatsamatie 8-6:n pihalta. He tekivät siellä kyykkymäkiä (kyykkiksiä). Heikkikin alkoi tehdä niitä. Pikkulapset olivat kyllä tiellä, mutta ainakin Heikki sai mäkensä valmiiksi. Timo ja Lasse rikkoivat mäkensä heti kun kyllästyivät, mutta Erkki säästi omansa. Anne Kantonen (3 ja 1/2 vuotta) rikkoi Heikin mäen."

"NAAMIO (10.3.68) Heikki ja Timo keksivät tänään, että he naamioivat itsensä aivan kummituksien näköisiksi ja menevät sitten pikkulasten luokse. Heikki sai naamionsa pian valmiiksi. Timon naamari meni aivan pilalle. Kun Heikki pisti naamion kasvoille, näytti kuin Heikki olisi ollut aivan valkoinen. (Jatkuu takasivulla)

"Heikki ja Timo lähtivät nyt ulos. Timo kulki edellä, varoittaen Heikkiä aina kun joku tuli vastaan. Silloin Heikki veti lakin silmilleen ja kääntyi pois. Timo ja Heikki näkivät Annen ja parin muun pikkulapsen olevan talon päässä. Pojat menivät sinne. Anne Kantonen pelästyi, mutta rauhoittui, kun Heikki repäisi naamarin kasvoiltaan. Heikki ja Timo nauroivat."

"TÄNÄÄN 11.3.68 ajoi eräs kuorma-auto lumihankeen. Auto pääsi kuitenkin hetken ruopittuaan pois ja pystyi jatkamaan matkaansa."

"TÄNÄÄN 11.3.68 Erkki, Lasse ja Pekka heittelivät Annea lumipalloilla."

YLEISÖNOSASTO aloitti viidennen sivun:

"Uusi talonmies pitää keinuja talvellakin. Nehän vain ruostuvat. Nimimerkki Kummallista."

"Miksi Paatsamatie 8 etupihalta (metsänpuoleiselta) ei ole aurattu katolta tiputettuja lumia." (Ei nimimerkkiä).

MAINOS: "Heikki myy Nakke-lehden numero 3, 1968, hinta 20 penniä. Huom. alkuperäinen hinta 80 penniä."

"PIKKU JUTTUJA. (12.3.68) Heli väitti osaavansa laskea kymmeneen, mutta kun hänen äitinsä kehotti häntä laskemaan, Heli sanoi: 'Emmä viitti,'

"ERKIN pyörän päälle pannaan aina eräs viltti."

"HELI ja Vesa leikkivät Erkin vanhassa linnassa."

"PETTERI Palokujan lumilinna on rikottu. Linna oli ehjänä erittäin hieno."

"TIMO heitti tänään Heliä ja Vesaa omenalla."

"PAATSAMATIE 6-8 pihalla on nykyisin hyviä kyykkymäkiä."

Urheilupalsta aloitti kuudennen sivun.

"JUOKSUA (Urheilutoimittaja Erkki Mäkinen) Jari Nyrhilä 13 sekuntia ja Sami Tiihola 23 sek. juoksivat kilpaa. Jari Nyrhilä voitti Samin."

"PIKKU JUTTUJA (21.3.) Tänään satoi vettä."

PILAPIIRROS. Haalarimies ja rintava hamenainen juttelevat, vilkaisten ohi kävelevää nutturapäistä, käsilaukkuaan tiukasti kantavaa pikkuruista eukkoa: "Mitähän tuolle Elviira-tädille kuuluu?" Vastaus: "Ei mitään. Hänhän on kuuro."

"HUOMIO! Huomio! Ristikossa on palkintona hauska kissa-maskotti. Kannattaa osallistua kilpailuun."

"HUOMIO. Varsinaisia uutissivuja ovat sivut 1, 3 ja 8."

Seitsemännen sivun sarjakuvassa kävelevä Kikka-Kalle ei malta odottaa liikennevalon vaihtumista kadunkulmassa. Sen sijaan hän nousee hissillä viereisen talon katolle, taivuttaa siellä olevaa lipputankoa ja sinkoaa itsensä tien vastakkaisella puolella olevan talon katolle. Sieltä hänen tarvitsee enää laskeutua hissillä takaisin katutasolle.

Sarjakuvassa 'Typerykset' toinen typeryksistä kehottaa toista: "Käytä päätäsi". Jälkimmäinen kävelee tivoliin ja hankkii itselleen paikan pallonheittäjien maalitauluna, jollainen työntää päänsä esiin kojun takaseinän aukosta. "Kolme heittoa 1 markalla", lukee taksa. "Näin käytän päätäni", kehuu Typerys.

Ristisanatehtävässä on 5 x 5 eli 25 ruutua, joista täytettäviksi tarkoitettuja reunoilla ja keskellä 21. Mustia ruutuja on symmetrisesti valkoisten lomassa vain neljä. Kuvallisten ja sanallisten vihjeiden avulla haetaan kuutta ristikkäin menevää 5-kirjaimista sanaa. Vastaukseksi saadaan vaakasuoraan Tikut, Kaivo ja Alati, pystysuoraan Tukka, Kuiva ja Tuoli.

"TEHTÄVÄ: Tässä on joukko kirjaimia: KATSNA. Järjestä ne niin, että niistä tulee erään maan nimi". Jälleen kysytään pientä pohjoista maata. Kauas Suomesta ei maantiedossa kuroteta.

Lopuksi seuraa isokokoinen ilmoitus:

"VAIHTOLAATIKKO. Käytä hyväksesi Heikin Vaihtolaatikkoa! Kaikenlaisia pikku esineitä vaihdetaan!"

Kuuluisa vaihtolaatikko oli tyhjennetty pahvinen, valkoinen kenkälaatikko (10 cm x 13 cm x 29 cm), jollaiseen mahtui joitakin kymmeniä taskukokoisia pikkupoikien romuesineitä, siis pientä rihkamaa, josta olin valmis luopumaan. Muilla lapsilla ei tietääkseni ollut vaihtolaatikoita, mutta he saattoivat kantaa tavaroitaan taskuissaan tai laatikkoni vieraili heidän kodeissaan.

Mieluisin aarre, jonka onnistuin vaihtamaan itselleni lähes ilmaiseksi, oli Retu Kivisen Kivikylän nimetöntä kivikautista sivuhahmoa esittävä 5 cm:n korkuinen muovinen pienoisfiguuri.

Pienet lapset, kolmivuotiaat, olivat innokkaimpia vaihtamaan pois mitä tahansa heillä vain olikin, mutta he eivät vielä tajunneet omistusoikeudesta paljonkaan. Lapset luulivat vain leikkivänsä vaihtokaupankäyntiä. Hetken päästä he halusivat peruuttaa vaihdon tai ottaa muitta mutkitta entiset tavaransa takaisin. Selittäminen tai kieltäytyminen oli mahdotonta, koske pienet saattoivat joko alkaa parkua tai kannella vanhemmilleen.

Isomman lapsen harteille jäi vastuu katsoa, että vaihdettavat lelut olisivat tasakokoisia ja samanarvoisia tai yhtä arvottomia, pientä rihkamaa tai rikkinäistä rojua, jotta vanhemmat eivät puuttuisi peliin. Erehdyin kerran kehumaan aikuisille parasta kauppaani ja minut pakotettiin perumaan se.

Kolmivuotias Jari Nyrhilä ei ottanut helposti opikseen. Hän oli mainio asiakas johdateltavaksi mihin tahansa kauppoihin, omaksi vahingokseen. Yllytettynä hän olisi vaihtanut kukaties polkupyöränsäkin pieneen leluautoon, pyyhekumiin, kynäntynkään, taskulampun polttimoon, teippirullan hylsyyn, paukkulangan pätkään taikka kävelykepin siemeniin.

Purukumikuvat, kuvapostikortit, käytetyt postimerkit tai tyttöjen kiiltokuva-arkit olisivat olleet sopivan halpa-arvoisia vaihtokohteita, kappale kappaleelta laskettuina. Monet lapset vaihtoivat sellaisia keskenään enemmän kuin minä.

Muutamaa vuotta myöhemmin alettiin lehtikioskeissa myydä jääkiekkoilijoiden korttisarjoja ja ilman mitään oheispurukumia. Paketissa oli kuusi pelaajakorttia (valokuvin ja henkilötiedoin) ja päämääränä kokonaisen pelaajasarjan kerääminen. Kortit oli sekoitettu kääröihin sattumanvaraisesti, jolloin uuden pakkauksen ostaja sai helposti ennestään omistamiensa korttien kaksoiskappaleita, sitä tiuhemmin, mitä harvempia kohteita häneltä enää puuttui. Keräilijöiden tulikin vaihtaa keskenään ylimääräisiä korttejaan puuttuviin.

Suomen suurin viikkolehti "Apu" julkaisi kohuartikkelin, joka paljasti, miten kalliiksi jääkiekkokorttien kerääminen saattoi tulla. Vallitsi epäilys, oliko kaikkia kortteja edes painettu yhtä paljon, tai jaettu tasaisesti eri puolille maata, vai olisiko viimeisten puuttuvien korttien löytäminen tehty epätoivoisen kalliiksi? Entäpä, jos keräily onnistuisikin, mitä käyttöä olisi täydellisellä sarjalla jonkin kauden kiekkoilijain kuvia?

Lehtiartikkelin parin aukeaman mustavalkokuvat esittelivät onnettoman, hieman hämmentyneen lapsikeräilijän - Jari Nyrhilän Paatsamatieltä - sekä hänen tuohtuneen paksuposkisen isänsä, joka oli joutunut maksamaan tuhansia markkoja pojan joutavanpäiväisestä harrastuksesta, urheilutähtien palvonnasta. Isä ja poika saivat kuitenkin kokea pop-taiteilija Andy Warholin ylistämän "varttitunnin julkisuuden" (peräti viikon ajan), mikä olisi aikakauslehden neljän mustavalkoisen kokosivun ilmoitushinnoilla mitattuna tullut huikean paljon kalliimmaksi kuin pelkkä korttien keruu. Julkisuuteen kohoamisesta, keinolla millä hyvänsä, tuli tavallisten pulliaisten suurin narsistinen haave vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Postimerkkeilyn harrastus levisi huokeammalla tavalla varhaisnuorten keskuuteen, kun Esson huoltoasemaketju alkoi jakaa 20 litraa bensiiniä tankkaaville autoilijoille kylkiäislahjaksi pieniä pergamiinipaperikuoria, joihin oli pakattu neljä postimerkkiä kuhunkin. "Kongolaisia. Irakilaisia. Islantilaisia. Japanilaisia. Merkkejä koko maailmasta", Esso mainosti.

Kuva-aiheet ja painotyö olivat aina loistavia, mutta julkaisijamaat useimmiten "postimerkkivaltioita", joita oikeat filatelistit inhosivat. Erityisesti Lähi--idän pienet öljyntuottajamaat painoivat ylisuuria merkkimääriä lukemattomin värikkäin aihein (kaloja, lintuja, perhosia, kilpikonnia, kukkia, autoja, lentokoneita, maalaustaidetta) ulkomaalaisia aihekeräilijöitä varten, eivätkä suinkaan oman maansa vähäisen postiliikenteen tarpeeseen.

Aku Ankka -lehden joululahjapaketti toi vuositilaajakoteihin "Roope Ankan vaihtokansion". Rahasäkkejä paikkaavan Vanhan Visukintun kuvalla koristetun pienen vihkosen sivujen väliin oli tarkoitus piilottaa satunnaisia vaihdettavia kiiltokuvia, postimerkkejä tai purukumikuvia. Vieraan tuli sokkona tökätä sormensa tai vaihdossa luovuttamansa pienpainotuote johonkin sivujen lomaan, jolloin hän sai tilalle siinä välikössä olleen vaihtokappaleen.

Kaksi Roope-sedän "kassaholveikseen" merkitsemää aukeamaa sai omistaja jättää tyhjiksi. Sellaisilla hiirenloukuilla kansion isäntä saalisti vieraaltaan vastikkeettomia lahjoja asiakkaan saamatta mitään tilalle. Vastaavanlaisen vaihtokansion saattoi kuka tahansa nokkela lapsi tehdä itsekin mistä tahansa vihkosesta, jolloin hän sai päättää itse tyhjien loukkujen määrän.

Erityisesti Hellaksen ja Chymoksen makeistehtaiden 1960-luvulla valmistamat purukumilevyt myytiin suunnilleen A8-paperikoon (noin 5,3 cm x 8 cm) laajuisina äitelän sokerisina ja mattapintaisina, harmahtavan pastellinvärisinä laattoina, joiden pakkausta oli tukevoittamassa samankokoinen kartonkinen purukumikortti. Pahvilevyihin oli painettu mitä moninaisimpia, tyypillisimmin 120 kuvan laajuisia keräilysarjoja.

Purkkakuvien huippuvuosina 1965 ja 1966 aloitettiin joka kuukausi jokin uusi kuvasarja. Purukumilevyt maksoivat ennen vuoden 1963 rahanuudistusta 5 vanhaa markkaa kappaleelta, mutta heti kun markan nimellisarvo satakertaistettiin, hinta tuplattiin 10 penniin.

Suurkerääjät ovat tavoitelleet peräti 24 tuhannen suomalaisen purukumikuvan kokoelmia, joten erilaisia aiheotsikoita lienee ollut yhteensä parisen sataa, kuten vaikkapa huippusuosittu "Batman - Lepakkomies" sekä keinotekoisesti televisiosarjaa varten koottu lauluyhtye "The Monkees".

"Tiedättekö muuten mitä se Monkees tarkoittaa?"

Kansakoulunopettaja kysyi noin luokaltaan ja vastasi itse: "Apinoita!"

Piiloviestinä välittyi mitä semmoiset pitkätukat ovat, jotka soittavat eläimellistä rautalankamusiikkia. Älköön kukaan vain ottako heistä mallia! Vaikkakin toiset aikuiset sedät itse ohjasivat näytellyn Monkeesin tekemään pilaa nuorison oma-aloitteisemmasta kapinallisuudesta.

Purukumiaiheista mieleeni jäi Hellaksen Tietokilpa-Jenkki (vuodelta 1965), kuva 32/120, eläinsarjan kortti 8, joka kysyi laaman värikuvan kääntöpuolella, missä maanosassa laama elää luonnonvaraisena: a) Afrikassa, b) Australiassa vai c) Etelä-Amerikassa? Kuvan laama ei ollut luonnonvarainen, koska sen taustalla erottui eläintarhan metalliverkkoaita. Oikea vastaus oli painettu oikeaan alakulmaan pienellä c-kirjaimella, joka kysyjän tuli peittää peukalolla, kun hän näytti kuvaa vastaajalle.

Itse en mässyttänyt kuin kokeeksi muutamia purukumilaattoja, mutta vaihtokaupoilla, lahjoina ja satunnaisina löytöinä minullekin kertyi parikymmentä kuvaa eri vuosilta, kuten Hellaksen Villieläin-sarjan (1964) antilooppi-, norsu-, tiikeri- ja sarvikuono-kortit; Buffalo Bill (1959) n:ot 35 ja 104; Tarzan (1967) n:o 11 (Poppamiehet naamioineen) sekä pari Beatles-yhtyeen vuoden 1964 mustavalkokuvaa.

Chymoksen kuvasarjoista minulla oli Robinson Crusoe (1964) n:o 5 ("Hän havaitsee olevansa saaressa") sekä hyvin sivistävä Villin Lännen Valloitus (1968) n:o 2, jossa esittäytyy Henry Hudson, yllään aikansa tyylivaatteet, vastassaan puolialaston intiaani, takanaan purjelaiva, etsimässä Hudsonin maata, Hudsonin jokea ja Hudsonin lahtea v. 1608.

Laajimpana kokoelmanani omistin seitsemän purkkakuvan kavalkadin sodankäynnin uusista aseista (vuodelta 1963), kuten Phantom-hävittäjistä ja Pershing-raketeista. Muuan tyttötuttava halusi kypsyessään luopua sotakokoelmastaan, miten lie oli sellaisen hankkinutkaan, ja hänen äitinsä toi kuvakortit minulle.

"Yhdysvaltain uusin ase on Martin Davy Crockett -ammus, joka laukaistaan Jeeppiin kiinnitetyllä rekyylivapaalla rakettilaukaisuputkella. Näitä atomiammuksia on kahta lajia 5-8 km:n kantomatkoille. Käsittely on niin yksinkertaista, että kuljettaja ja yksi mies riittävät saattamaan sen asemiin ja laukaisemaan sen. - Jenkki - maan eniten myyty purukumi. Uudet aseet. 120 kuvaa, numero 113. Hellas." Nämä kuvan takapuolen tekstit oli painettu myös ruotsiksi.

Myöhemmin jopa neljän piirroksen pituisia Aku Ankka -sarjakuvia jaettiin purukumikylkiäisinä. Ne oli mahdutettu 2 x 2:n ruudun neliönä pienen pahvilevyn sijasta pari kertaa isommalle, muovimaisen kiiltävälle, ohuelle ja taitellulle paperille. Ikävä kyllä purukumisarjakuvat eivät olleet parhaiden taiteilijoiden töitä, eivätkä siten yhtä riemastuttavia kuin Al Taliaferron piirtämät kaistaleet Helsingin Sanomissa.

Sarjakuvalehtien tai kirjojen vaihtoa en keksinyt aloittaa, eikä kukaan kavereistanikaan. Omat sarjikset olivat arvokkaita aarteita, jotka säilöttiin talteen loppuelämää varten ja luettiin uudelleen yhä uudestaan, vaikkapa ruokapöydässä jokaisen aterian viihdykkeenä ja äitien ärsykkeenä. Lastenkirjoilla, joista kasvoi ohi, saattoi tehdä tyylikkäämmin ja arvokkaammin kauppaa pääkaupungin kirja-antikvariaateissa.

Vaatteiden vaihtamista en myöskään voinut kuvitellakaan. Olisin inhonnut toisten lasten kuteita liian epäsiisteinä käytettäviksi. Olin valikoivasti hysteerisen hygieeninen. Äitikin olisi ihmetellyt, mikäli pyykkiin olisi tullut vaihdoksia; toisaalta isä ei olisi huomannut mitään. Vaatteiden vaihto saattoi olla vasta teinityttöjen harrastuksia. Nuortenlehtien lukijoiden osto- ja myyntipalstoilla tyrkytettiin käytettyjä, "melkein uusia" tamineita postipaketeiksi kaukaa Kainuun korvista ja Pohjanmaan pikkukaupungeista.

Paatsama-lehti ei keksinyt perustaa tavaran- tai kirjeenvaihtopalstaa eikä luokiteltua pikku-ilmoitusosastoa uutistekstien jälkeen. Televisio-, elokuva-, musiikki-, kuvataide- tai kirjallisuus-arvosteluja ei julkaistu. Talouselämää ei seurattu. En huomannut kopioida kaikkia sisältöideoita sanomalehdistä, toisin kuin urheilusivun, ristisanatehtävät, sarjakuvat ja yleisön osaston.

(c) Haagan Paatsamatien Lehti

1. Miksi perustin sanomalehden?
2. Mitä ykkösnumero sisälsi? #1
3. Mihin Haagaan synnyin?
4. Minne muutin Haagassa?
5. Ketkä kiusasivat ketä?
6. Minkä Esko sai päähänsä?
7. Miten syntyi kilometri leikkitietä?
8. Kuinka kakkosnumero kallistui? #2
9. Mitkä valokuvat puuttuivat?
10. Millaisia ihmissuhteita?
11. Kasvoiko kolmosnumero? #3
12. Missä suoritin kansakouluni?
13. Kohtasinko pääkallonmetsästäjiä? #4
14. Kävinkö koskaan missään?
15. Kirjoitinko, kuvitinko, loinko, luinko?
16. Milloin ehti viides lehti? #5
17. Kaikenko opin sarjakuvista?
18. Koko kortteliko kasvatti?
19. Kevätkö kutisti kuutosnumeron? #6
20. jatkuu...