Kaksi Haagaa kuvailevaa katkelmaa toisesta blogistani Aihelmisto A-o.
Aihelmisto A-o: Opiskelo-8
.
Espoossa, katseltuani kansakoulun luokkakuvia, tajusin miten vieraantunut olen. Elämäni jakaantui kahteen osaa: onnelliseen(?) lapsuuteen Haagassa 10-vuotiaaksi ja sitten puolitietoiseen olemiseen siroteltujen betonimöykkylähiöiden kolkossa Espoossa.
.
Olihan Haagan aikanakin kurjia asioita: uinti, pyöräily, jengin vieroksunta, inhottava koululääkäri Läskimöttönen jne. mutta siellä olin kotonani tuntien pihan nurkatkin ja lähimetsän jokaisen kiven, puun ja kallionkolon. Olin onnellinen lapsena kouriessani multaa ja rakentaessani leikisti autoteitä. Espoossa en enää leikkinyt eikä minulla ollut kosketusta luontoon. Tai ehkä rajana on vasta murrosikä, jolloin lopullisesti aloin tuntea itseni erilaiseksi, sillä sopeuduin vielä Vapaaniemen kansakoulun neljänteen luokkaan, jolloin pelasin jalkapalloa ja juttelin monien luokkatoverien kanssa.
.
*
.
Torstaina lokakuun 20. päivä 1977 lähdin vihdoin retkelle Haagaan, jossa en ollut käynyt yhdeksään vuoteen, Espooseen muutettuani. Bussilippu maksaa 2,50 markkaa, autolinjan numero on yhä 32. Riistavuoren vanhainkodin päätepysäkiltä lähden kävelemään. Valinta Linden, jossa kauppias pelkäsi valtavan Eka-marketin rakentamista Kannelmäkeen, onkin nyt Valinta Auvinen. Heikin Valintakin vastapäätä on muuttanut nimensä ja sen talon keltaoranssit pienet tiilet häikäisevät minut räikeydellään. Angervotiellä on yhä lapsuuteni parturi ja kemikalio.
.
Rautatien tasoristeys on muutettu jalankulkutunneliksi. Enää eivät Miettilän pojat leikkisi kuka uskaltaa kauimmin odottaa radalla junaa, joka lähestyy pilli ulvoen ja lämmittäjä nyrkkiään raivokkaasti puiden. Radan alittaa myös Eliel Saarisen tietä varten kaivettu kuoppa, joka ruohottuu vuosikausien toimettomuudessa, keskeneräisenä.
.
Ohitan Kahan varaston eli entisen Coca-Colan varaston kotini vieressä. Näen kotini ikkunat tuttuine vihreine säleverhoineen. Katson Iskun varaston Pohjois-Haagan rajalla. Palaan Tolarintieltä ja Ohjaajantieltä hyppyrimäen ja Pyynikin varaston ohi kotimetsääni, Jyrkännelaitoksen ensimmäisen maailmansodan varustuksille ja lapsuuteni metsän leikkipaikoille.
.
Veneleikkieni ojaa on täytetty pihalta haravoiduilla aineksilla. Välimatkat ovat lyhentyneet ja pihametsän pinnanvaihtelut pienentyneet. Metsään on vedetty pyykkinaruja ja naulattu lauta puiden väliin. Naapuritontin omakotitalo lännessä on purettu ja sen tilalla on rivitalo.
.
C-porras on tuttu ja vieras: paikoillaan asuvat Pelkolin ja Miettilä. Kotiovessani lukee Tikkanen, ei enää Dahlström, jolle asunto myytiin. Pihalla on tyly läpikulkukielto, jota rikon.
.
Kävelen Orapihlajatien Elannon ohi Laajasuontielle. Mormonikirkko, Ammattikoulu, Ilkantie, Thalian tori, Aino Ackten tie taas. Eräät lapsuudesta tutut talot näyttävät nyt ummehtuneen vanhoilta, varsinkin Pohjois-Haagassa.
.
Palaan Paatsamatien ja Orapihlajantien uuden puiston kautta radan varteen pohjoispuolelle Asemaa vastapäätä. Näen radan alittavan tunnelikuopan, joka on kaivettu tulevaa Eliel Saarisen joukkoliikennetietä varten! Aseman jalankulkutunneli on uusittu. Aseman vieressä on edelleen R-kioski.
.
Kylätie, Urheilutie, Palokaivonaukio, Steniuksentie Ahjokujalle, Ristolantie, Isonnevantie, Vihdintietä poliisiasemalle. Takaisin Isonnevantietä SYK:in ja Kylänevan koulun ja ruotsinkielisen oppikoulun ohi bussipysäkille. Kello 14:50 aloitan paluumatkan bussilla 32.
.
***
.
Aihelmisto A-o: Opiskelo-1
.
Näin sinisen bussin ikkunasta Helsingin Kauppakorkeakoulun kauniin rakennuksen Töölössä, kun liikennelaitoksen linja 22 ajoi Haagan Seljatieltä Vanhankirkonpuiston laitaan 1960-luvulla. Minullakin oli kotona iso metallinen (punainen) leikkibussi, jonka keulaotsassa oli linjan numero 22.
.
Lapsuuteni Aku Ankkojen takakanteen liimattujen osoitelappujen mukaan kotiosoitteeni oli Paatsamatie 8 C 38, Helsinki 8, mutta vuoden 1966 alussa kaupunginosan numeroksi muutettiin Helsinki 30 ja maaliskuussa 1966 Helsinki 32. Bussilinjan numeroksikin tuli 32 ja uusiksi päätepysäkeiksi Riistavuorenkuja Haagassa ja Simonkenttä Kampissa.
.
Lähdin toisinaan äitini kanssa ostoksille kauppatorille. Bussi ajoi Haagan Kauppalantietä ja kääntyi punatiilisen Elannon luona Vanhalle Turun maantielle, kaartaen alamäkeen hiekkatien pätkää kapealle Mätäojan puusillalle, jatkaakseen nykyiselle Lapinmäentielle ja 6 km pitkän Mannerheimintien pohjoispäähän.
.
Ruskeasuon kohdalla aloin kerran voida pahoin, mutta tuhti rahastaja-rouva ojensi ruskean oksennuspussin, jonka täytettyäni hän avasi takaoven ja viskasi vauhdissa pussin ulos tien sivuun, auton pysähtymättä. Mannerheimintien länsipuolta reunusti metsä Ruskeasuolla, jossa raitiovaunut kulkivat tien itäpuolella erotettuina autoista, mielestäni sitten kuin junanrataa.
.
Kivikaupunki alkoi Kuusitien kulmasta. Pilvenpiirtäjät idässä Keskuspuiston laidalla. Korkeat umpikorttelit lännessä. Raitiovaunukiskot nurmipenkereineen Meilahdessa jo keskellä katua.
.
Tullinpuomin ja elokuvateatteri Sinisen Kuun kohdalla bussi kääntyi Topeliuksenkadulle ylittääkseen kohta leveän Tukholmankadun. Vasemmalla kohosi valkea valtava Aura-talo kuin legopalikoista sommiteltuna ainakin 12 kerroksen korkeuteen.
.
Isän työpaikka oli Topeliuksenkadulla, Eino Leinon kadun kulmassa. Suomen Markkinatiedot - Finnish Marketing Facts Ltd, asuinrakennuksen pohjakerroksen konttorihuoneistossa. Sisäänkäynti molemmista porraskäytävistä, kahdelta puolelta. Kävin joskus toimiston tomuisissa nurkissa, virallisten papereiden ja konttorikalusteiden keskellä, kun isäni poikkesi lomapäivänään työasialle.
.
Töölöntorilla bussi sivusi liikenneympyrää, jatkoi Runeberginkatua etelään ja ylitti Hesperian puistokadut. Tarkkailin maamerkkejä, kaupunki oli iso ja matka pitkä.
.
Arkadiankadun kulmassa loisti arkkitehtuurin kohokohta: Kauppakorkeakoulun rakennuskompleksi. Talokolossin eriluonteiset osat hahmottuivat selkeästi itäpuolen etupihalle. Lämpöisen auringonhehkuiset ulkoseinät olivat vaaleankellertävää klinkkeritiiltä. Pohjoisessa, avaran urheilukentän laidalla, kohosi jylhä seitsenkerroksinen rakennusviipale umpinaisen pieni-ikkunaisena keltatiilimuurina. Arkadian ja Runebergin kulmaan päin levitteli isoja ikkunoitaan lasilaatikkomainen kolmikerroksinen eteläsiipi.
.
Huomiota herättävintä olivat ainutlaatuiset sarjakuvamaiset korkokuvat umpiseinässä. Pääovien lasirivistön yllä oli parin kerroksen korkuinen umpimöhkäle suuren luentosalin ulkoseinää, joka oli koristeltu hauskoilla hieroglyfeillä: piirissä tanssivat ihmiset siirsivät kauppatavaroita kädestä käteen. Egyptiläinen mieshahmo punnitsi tavaraa alkeellisella vaa'alla. Pyhä Raha esiintyi valtavan kokoisena kolikkona.
.
Seinään oli kuvattu jättikoossa nykyaikainen, jämerä, paasikivimäisen jenkkitukkainen, sarvisankainen toimitusjohtaja-liikemies pikkutakissa ja leveälahkeisissa suorissa housuissa. Hänen kätensä alla valmisti pieni orja tai lapsityöläinen saviruukkua. Ihmetteleviä turisteja ja ohikulkijoita varten oli seinään kirjoitettu yksisanainen selitysteksti: PANKKI.
.
Pankkiko? Neuvostoliiton vakoilijat olivat uskoneet ja merkinneet talon salaiseen karttaansa pankiksi, mutta minä tiesin jo lapsena paremmin: Kauppakorkeakoulu. Sinnekö menisin opiskelemaan? Oppiakseniko tekemään rahaa?
.
Roope Ankasta oli tullut idolini, halusin kai miljonääriksi verokalenteriin, olihan minulla Kansallispankin Roope-säästölipas. Omaksuin kalvinistisen säästäväisyyden. En tuhlannut kulutukseen, jossa raha katoaisi, vaan halusin rahan muuttuvan esineinä pysyväksi omaisuudeksi, vaikkapa vanhoiksi sarjakuvalehdiksi, joita säilytin aarteenani.
.
- Laihialainen! minua haukuttiin kotona tapojeni vuoksi. Isoisäni Aleksanteri oli syntynyt Laihialla ja karannut kotoaan voidakseen mennä kauppakouluun kaupunkiin, Tampereelle. Konservatiivinen, jääräpäinen isoisoisäni, talollinen Matti Jaakonpoika (1855-1942) ei hyväksynyt koulunkäyntiä tarpeelliseksi, vaan katsoi maanviljelyn riittävän Laihian Isossakylässä, Santeri Alkion naapurissa.
.
Ensimmäisen kerran pääsin tenavana Kauppakorkeaan, lastenjuhlaan isäni kanssa. Penkkirivi riviltä kohoavassa suuressa luentosalissa lauloimme: 'Porsaita äidin oomme kaikki'. Setämiehet olivat vitsikkäitä ja heittelivät yleisön joukkoon lakritsipatukoita, joista sain poimittua yhden. Aikuiset olivat kaiketi ekonomeja, kuten isänikin, joka oli opiskellut ensimmäisen kolmivuotisen tutkinnon (kaksivuotisen sijaan) heti sotavuosien jälkeen, vähän ennen uuden koulutalon valmistumista vuonna 1950.
.
tiistai 25. syyskuuta 2018
keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
21. Kahdeksas numeroko viimeinen? #8
Paatsama-lehti ilmestyi neljänä numerona kesästä syksyyn vuonna 1967 ja neljä numeroa lisää ilmestyi seuraavan vuoden keväästä kesään. Yhteensä Paatsama-lehti pysyi elossa runsaan vuoden 1967-1968 ja kahdeksan numeron verran. Sivuja olisi voinut kertyä 7 x 8 + 1 x 12 = 68, mutta kahdessa viimeisessä numerossa jäi tyhjiksi ensin 2 ja sitten jopa 4-5 sivua, joten sivumäärä pyöristyy noin 60:een, koossa A5.
.
Paatsama-lehti N:o 4 / 1968. (27.6.1968) Hinta 40 penniä. (P)
.
Etusivun skuuppi:
RÖYHKEÄT AUTONRIKKOJAT RIKKOIVAT HARRIN AUTON.
Etelä-Haaga 27.6.-68 (H.N.)
.
Harrilla on hieno auto, joka kulkee paristolla. Tänään se rikottiin. Ehkä Harri oli antanut tai ehkä se oli otettu kysymättä lupaa, sitä toimituksemme ei tiedä, mutta joka tapauksessa Sami ja Pauli istuivat hakkaamassa autoa isolla kivellä, kun reportterimme kulki ohi. (Jatkuu takasivulla)
.
RÖYHKEÄT... (Jatkoa etusivulta)
Pojat lähtivät heti karkuun. Harri aikoi kertoa äidilleen, mutta emme tiedä onko hän niin tehnyt. Kun Lasse kysyi, miksi he tekivät sen, niin Sami vastasi: "Meillä ei ollut muuta tekemistä."
.
Sivulla 2 on mainoksia:
"Heikki myy Nakke-lehden! Osta!"
"Kannattaa ilmoittaa Paatsama-lehdessä"
"Erkki myy Lipas-lehtiä. Hinta 20 penniä"
"OSTA Paatsama-lehti: Muut lehdet
tulevat kalliimmiksi, mutta Paatsama EI!
.
Pilapiirroksessa "Liisa ja Matti" kaksi rouvaa keskustelee pihalla aidan yli:
"Eikös ollut hyvää se uusi astianpesuaine?"
"Kyllä se kädet kaunisti, mutta astiat jäi likaisiksi!"
.
UUTISIA:
.
PIHLAJISSA ON MATOJA.
Viime kesänä huomattiin pihlajissa matoja jotka riippuivat verkoissa. Tänäkin kesänä niitä on huomattu. Luultavasti pihlajissa on jokin tauti. On ikävää, että kun menee lähelle pihlajaa saa koko ajan varoa ettei sotkeudu johonkin verkkoon.
.
AUTOLEIKIT.
Autoleikit ovat loppuneet isojen autojen kohdalta jo viime vuonna, mutta pienillä jousiautoilla vielä leikitään. Isoilla muoviautoilla ei enää leikkinyt kukaan muu kuin Heikki (9 vuotta) eikä tämä enää viitsinyt yksin leikkiä. Nyt kasvaa vain sammalta entisillä teillä. Jousiauto-leikkeihin tehdään vain tilapäiset tiet joten näitä ei säilytetä. Harvoin näilläkään autoilla enää leikitään.
.
PUUT.
Mikko ja Heikki istuttivat vuonna 1966 mäntyjä. Kaikki alkoi siitä, että Paatsamatie kahdeksan pojat olivat tehneet autoleikin. Mikko ja Heikki tahtoivat koristaa omaa pihaansa ja he laittoivat pihalleen männyn oksia. Mäntyjä oli kaikkiaan kolme kappaletta. Eräänä päivänä pikkuveli Pekka suuttui Mikolle ja kiskaisi erään puun irti maasta. Toisellekin puulle kävi huonosti, mutta kolmannella on nyt hyvät juuret. Muutamien vuosien perästä se on jo iso puu.
.
Sivun 5 YLEISÖN OSASTO:
"Miksei Paatsamatie 8. kellarissa ole askarteluhuonetta?
Kysyy nimimerkki Miksi?"
.
Miksi poikien on annettu kiipeillä ja katkoa oksia eräästä pihalla olevasta puusta? Kysyy nimimerkki Kummallista?"
.
50 vuotta myöhemmin, syksyllä 2017, huomasin sanomalehdestä Paatsamatie 8 C:n alakerran rouvan Eeva-Liisa Miettilän (1931-2017) kuolinilmoituksen. Aviopuoliso oli kuollut yli 30 vuotta sitten ja vanhin poika Esko vajaat 20 vuotta sitten. Nyt myös Pekka puuttui, hän joka oli kolmesta pojasta nuorin. Jäljellä oli vain keskimmäinen Mikko.
.
Paatsama-lehden toimittaminen päättyi lopullisesti julkaisijan muuttaessa parinkymmenen kilometrin päähän Etelä-Espoon Kaitansiin. Siellä ilmestyi yksi numero paikallista uutislehteä:
.
KAITALAN SANOMAT. N:o 1 / 1969. (5.12.1969)
Kaitalan ja Iivisniemen uutisia. Toimittaja HN.
.
VESIJOHTOTYÖT.
Kaitala, 5.12.69. (HN)
.
Kaitalassa on jo ainakin pari viikkoa kaivettu vesijohtoja. Melkein kaikissa Kaitalan taloissa on aikaisemmin ollut vain kaivo. Nyt tulee varmasti useimpiin taloihin täällä vesijohdot. Merkillistä on miten työtä ei voida tehdä yhtä aikaa koko Kaitalaan, sillä viime syksynä kaivettiin putket Sammentielle ja nyt ne täytyi kaivaa uudestaan.
.
Liikenne on nyt hankala Kaitansintiellä, sillä kuorma-autot ja kaivurit täyttävät tien. Jalankulkijoidenkin on vaikea liikkua, heidän pitää puikkelehtia nosturien ja autojen välistä ja joka kerta kun kuorma-auto ajaa ohi, täytyy hypätä ojaan.
.
Tänään 5.12. oli Kaitansintien ja Sammentien risteys täynnä kuorma-autoja, jotka odottivat vuoroaan. Toiset autot toivat hiekkaa ja toiset veivät sitä. Mielestäni on kummallista, että kaivurien kaivama hiekka vietiin pois ja toista hiekkaa tuotiin täyttämään kuopan toista päätä, joka oli valmis. Miksei sama kelvannut?
.
Paitsi Kaitansintiellä kaivetaan myös Lahnatiellä. Toivottavasti työt saadaan pian valmiiksi.
.
ORAVIA RÄÄKÄTÄÄN IIVISNIEMESSÄ.
5.12. (HN)
.
Iivisniemeläinen Erik Skärgårds kertoi viime syksynä toimittajallemme, että Iivisniemessä jotkut kansakoululaiset, viidesluokkalaiset varsinkin, ajavat ja ravistavat puista oravia ja kiusaavat muutenkin niitä. Tällainen oravien kiusaaminen pitäisi kyllä lopettaa, niin kauan kuin Iivisniemessä niitä on. Tällä hetkellähän Iivisniemessä on aika paljon oravia.
.
LUMI TULI TAAS.
5.12. (HN)
.
Lumi on taas tullut maahan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Alkoi jo harmittaa, että eikö nyt tule lunta ollenkaan, kun marraskuu loppui, mutta sitten sitä tuli. Ja nyt sitä on jo aika mukavasti. Pikkulapset voivat laskea mäkeä ja jotkut jopa hiihtävätkin.
.
Ensilumen tullessa maahan monet jo luulivat talven tulleen. Mutta se suli ja kesti yli kuukauden ennenkuin tuli uutta. Toivottavasti tämä lumi nyt pysyy!
.
VALOA KAITANSINTIELLE.
5.12. (HN)
.
Kaitansintien Iivisniemen puoleinen pää on kovin pimeä. Eiköhän sinne olisi syytä hankkia katuvaloja. Ilmeisesti niitä ei ole pantu sinne sen takia, että päässä ei ole muuta kuin aukio, jossa kasvaa vain heinää. Kuitenkin pimeässä on ikävä kulkea sitä pitkin, joulukuussa kun on vielä pimeää jo viideltä.
.
MIKSI JUOKSEVAT KAITALAN KOIRAT IRRALLAAN?
(Pääkirjoitus, HN)
.
Täällä Kaitalassa juoksevat melkein kaikki koirat irrallaan, yksin pitkin teitä. Onko tämä edes laissa sallittua?
.
Kaitala on merkillinen paikka. Täällä kaikki koirat juoksevat vain irrallaan. Tänä syksynä ei tilanne ole kovin paha, mutta viime syksynä ei voinut mennä täällä sataan metriä, ennenkuin joku koira oli jo nuuhkimassa housuja. Sammentiellä eräs hurtta murisi ihmisille jotka kulkivat tiellä. Eräs koira Sammentiellä (ehkä sama murisija) hyppi tänä syksynä kaikkia ihmisiä vasten haukkua räkyttäen. Jäljessä kulki koiran omistaja, vanha nainen, ja sanoi vaan: "Ei se tee mitään pahaa, se vaan leikkii!" ja koitti pari kertaa huutaa sitä. Luuliko hän, että tämä oli kiva "leikki" muiden mielestä? Sitä se ei varmasti ollut.
.
Miksi koirien omistajat ovat niin laiskoja, etteivät ulkoiluta itse piskejään, vaan päästävät ne vain ovesta ulos ja antavat mennä minne haluaa. Tämä meno pitäisi kyllä lopettaa, jotkut koirat tulevat toisten pihoillekin. Jos valittaa koiran omistajille, niin saa tietenkin kuulla pitkän tarinan siitä, miten kiltti heidän koiransa on: "Ei minun Tusseni ole millään voinut tehdä sitä, se on niin pieni ja kiltti, ei se koskaan kaavi kukkapenkkejä, se on niin suloinen", ja: "Olette varmasti erehtyneet koirasta, naapurissakin on koira, ai se on erinäköinen, mutta oletteko varma ettei se ollut musta, ai mutta on täällä muitakin valkoisia koiria" ja niin edespäin. HN.
.
KAITANSINTIE 5:DEN PIHA - KAITANSIN ULKOILUALUE?
(Otsikko on, leipätekstiä vailla, mutta laaditaan)
.
Asunto-oy Kaitansin rivitalon piha on ensimmäinen, jossa on asvaltilla peitetyt käytävät, jotka vieläpä muodostavat renkaan autokatoksen, lipputangon, lasten keinujen ja hiekkalaatikon sekä roskapaikan ympäri. Niinpä kaikkien naapuritalojen lapset tulevat pihaan ajamaan polkupyörillä rallia ympäri ja ympäri. He tulevat sekä omakotitaloista että varsinkin naapurin vanhasta puisesta 10 asunnon rivitalosta, jonka pihalla on vain soraa ja hiekkaa ja nurmikkoa. Erityisesti ajelee eräs 'patapää' Erkki Saksinen vanhan rivitalon päädystä. Hänellä onkin hieman mainetta seudun pahana poikana, ainakin Punapää-Pepin eli Hans-Peter Grannin kertoman mukaan.
.
Lisää jutunaiheita olisin voinut saada taloyhtiön kuuluisimmasta asukkaasta, Euroviisuihin osallistuneesta iskelmälaulajasta "Anckiesta" (Ann-Christine). Tämä lähetti kiitoskirjeen samastaan kutsusta asunto-oy:n yhtiökokoukseen ja sen mukana nimikirjoituksensa. Hagelbergin pikkutytöt vahtivat parvekkeeltaan Anckien lähtemisiä ja saapumisia ja huusivat kuorossa yhteen ääneen: "Moi Ann-Kristiina!"
.
.
Paatsama-lehti N:o 4 / 1968. (27.6.1968) Hinta 40 penniä. (P)
.
Etusivun skuuppi:
RÖYHKEÄT AUTONRIKKOJAT RIKKOIVAT HARRIN AUTON.
Etelä-Haaga 27.6.-68 (H.N.)
.
Harrilla on hieno auto, joka kulkee paristolla. Tänään se rikottiin. Ehkä Harri oli antanut tai ehkä se oli otettu kysymättä lupaa, sitä toimituksemme ei tiedä, mutta joka tapauksessa Sami ja Pauli istuivat hakkaamassa autoa isolla kivellä, kun reportterimme kulki ohi. (Jatkuu takasivulla)
.
RÖYHKEÄT... (Jatkoa etusivulta)
Pojat lähtivät heti karkuun. Harri aikoi kertoa äidilleen, mutta emme tiedä onko hän niin tehnyt. Kun Lasse kysyi, miksi he tekivät sen, niin Sami vastasi: "Meillä ei ollut muuta tekemistä."
.
Sivulla 2 on mainoksia:
"Heikki myy Nakke-lehden! Osta!"
"Kannattaa ilmoittaa Paatsama-lehdessä"
"Erkki myy Lipas-lehtiä. Hinta 20 penniä"
"OSTA Paatsama-lehti: Muut lehdet
tulevat kalliimmiksi, mutta Paatsama EI!
.
Pilapiirroksessa "Liisa ja Matti" kaksi rouvaa keskustelee pihalla aidan yli:
"Eikös ollut hyvää se uusi astianpesuaine?"
"Kyllä se kädet kaunisti, mutta astiat jäi likaisiksi!"
.
UUTISIA:
.
PIHLAJISSA ON MATOJA.
Viime kesänä huomattiin pihlajissa matoja jotka riippuivat verkoissa. Tänäkin kesänä niitä on huomattu. Luultavasti pihlajissa on jokin tauti. On ikävää, että kun menee lähelle pihlajaa saa koko ajan varoa ettei sotkeudu johonkin verkkoon.
.
AUTOLEIKIT.
Autoleikit ovat loppuneet isojen autojen kohdalta jo viime vuonna, mutta pienillä jousiautoilla vielä leikitään. Isoilla muoviautoilla ei enää leikkinyt kukaan muu kuin Heikki (9 vuotta) eikä tämä enää viitsinyt yksin leikkiä. Nyt kasvaa vain sammalta entisillä teillä. Jousiauto-leikkeihin tehdään vain tilapäiset tiet joten näitä ei säilytetä. Harvoin näilläkään autoilla enää leikitään.
.
PUUT.
Mikko ja Heikki istuttivat vuonna 1966 mäntyjä. Kaikki alkoi siitä, että Paatsamatie kahdeksan pojat olivat tehneet autoleikin. Mikko ja Heikki tahtoivat koristaa omaa pihaansa ja he laittoivat pihalleen männyn oksia. Mäntyjä oli kaikkiaan kolme kappaletta. Eräänä päivänä pikkuveli Pekka suuttui Mikolle ja kiskaisi erään puun irti maasta. Toisellekin puulle kävi huonosti, mutta kolmannella on nyt hyvät juuret. Muutamien vuosien perästä se on jo iso puu.
.
Sivun 5 YLEISÖN OSASTO:
"Miksei Paatsamatie 8. kellarissa ole askarteluhuonetta?
Kysyy nimimerkki Miksi?"
.
Miksi poikien on annettu kiipeillä ja katkoa oksia eräästä pihalla olevasta puusta? Kysyy nimimerkki Kummallista?"
.
50 vuotta myöhemmin, syksyllä 2017, huomasin sanomalehdestä Paatsamatie 8 C:n alakerran rouvan Eeva-Liisa Miettilän (1931-2017) kuolinilmoituksen. Aviopuoliso oli kuollut yli 30 vuotta sitten ja vanhin poika Esko vajaat 20 vuotta sitten. Nyt myös Pekka puuttui, hän joka oli kolmesta pojasta nuorin. Jäljellä oli vain keskimmäinen Mikko.
.
Paatsama-lehden toimittaminen päättyi lopullisesti julkaisijan muuttaessa parinkymmenen kilometrin päähän Etelä-Espoon Kaitansiin. Siellä ilmestyi yksi numero paikallista uutislehteä:
.
KAITALAN SANOMAT. N:o 1 / 1969. (5.12.1969)
Kaitalan ja Iivisniemen uutisia. Toimittaja HN.
.
VESIJOHTOTYÖT.
Kaitala, 5.12.69. (HN)
.
Kaitalassa on jo ainakin pari viikkoa kaivettu vesijohtoja. Melkein kaikissa Kaitalan taloissa on aikaisemmin ollut vain kaivo. Nyt tulee varmasti useimpiin taloihin täällä vesijohdot. Merkillistä on miten työtä ei voida tehdä yhtä aikaa koko Kaitalaan, sillä viime syksynä kaivettiin putket Sammentielle ja nyt ne täytyi kaivaa uudestaan.
.
Liikenne on nyt hankala Kaitansintiellä, sillä kuorma-autot ja kaivurit täyttävät tien. Jalankulkijoidenkin on vaikea liikkua, heidän pitää puikkelehtia nosturien ja autojen välistä ja joka kerta kun kuorma-auto ajaa ohi, täytyy hypätä ojaan.
.
Tänään 5.12. oli Kaitansintien ja Sammentien risteys täynnä kuorma-autoja, jotka odottivat vuoroaan. Toiset autot toivat hiekkaa ja toiset veivät sitä. Mielestäni on kummallista, että kaivurien kaivama hiekka vietiin pois ja toista hiekkaa tuotiin täyttämään kuopan toista päätä, joka oli valmis. Miksei sama kelvannut?
.
Paitsi Kaitansintiellä kaivetaan myös Lahnatiellä. Toivottavasti työt saadaan pian valmiiksi.
.
ORAVIA RÄÄKÄTÄÄN IIVISNIEMESSÄ.
5.12. (HN)
.
Iivisniemeläinen Erik Skärgårds kertoi viime syksynä toimittajallemme, että Iivisniemessä jotkut kansakoululaiset, viidesluokkalaiset varsinkin, ajavat ja ravistavat puista oravia ja kiusaavat muutenkin niitä. Tällainen oravien kiusaaminen pitäisi kyllä lopettaa, niin kauan kuin Iivisniemessä niitä on. Tällä hetkellähän Iivisniemessä on aika paljon oravia.
.
LUMI TULI TAAS.
5.12. (HN)
.
Lumi on taas tullut maahan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Alkoi jo harmittaa, että eikö nyt tule lunta ollenkaan, kun marraskuu loppui, mutta sitten sitä tuli. Ja nyt sitä on jo aika mukavasti. Pikkulapset voivat laskea mäkeä ja jotkut jopa hiihtävätkin.
.
Ensilumen tullessa maahan monet jo luulivat talven tulleen. Mutta se suli ja kesti yli kuukauden ennenkuin tuli uutta. Toivottavasti tämä lumi nyt pysyy!
.
VALOA KAITANSINTIELLE.
5.12. (HN)
.
Kaitansintien Iivisniemen puoleinen pää on kovin pimeä. Eiköhän sinne olisi syytä hankkia katuvaloja. Ilmeisesti niitä ei ole pantu sinne sen takia, että päässä ei ole muuta kuin aukio, jossa kasvaa vain heinää. Kuitenkin pimeässä on ikävä kulkea sitä pitkin, joulukuussa kun on vielä pimeää jo viideltä.
.
MIKSI JUOKSEVAT KAITALAN KOIRAT IRRALLAAN?
(Pääkirjoitus, HN)
.
Täällä Kaitalassa juoksevat melkein kaikki koirat irrallaan, yksin pitkin teitä. Onko tämä edes laissa sallittua?
.
Kaitala on merkillinen paikka. Täällä kaikki koirat juoksevat vain irrallaan. Tänä syksynä ei tilanne ole kovin paha, mutta viime syksynä ei voinut mennä täällä sataan metriä, ennenkuin joku koira oli jo nuuhkimassa housuja. Sammentiellä eräs hurtta murisi ihmisille jotka kulkivat tiellä. Eräs koira Sammentiellä (ehkä sama murisija) hyppi tänä syksynä kaikkia ihmisiä vasten haukkua räkyttäen. Jäljessä kulki koiran omistaja, vanha nainen, ja sanoi vaan: "Ei se tee mitään pahaa, se vaan leikkii!" ja koitti pari kertaa huutaa sitä. Luuliko hän, että tämä oli kiva "leikki" muiden mielestä? Sitä se ei varmasti ollut.
.
Miksi koirien omistajat ovat niin laiskoja, etteivät ulkoiluta itse piskejään, vaan päästävät ne vain ovesta ulos ja antavat mennä minne haluaa. Tämä meno pitäisi kyllä lopettaa, jotkut koirat tulevat toisten pihoillekin. Jos valittaa koiran omistajille, niin saa tietenkin kuulla pitkän tarinan siitä, miten kiltti heidän koiransa on: "Ei minun Tusseni ole millään voinut tehdä sitä, se on niin pieni ja kiltti, ei se koskaan kaavi kukkapenkkejä, se on niin suloinen", ja: "Olette varmasti erehtyneet koirasta, naapurissakin on koira, ai se on erinäköinen, mutta oletteko varma ettei se ollut musta, ai mutta on täällä muitakin valkoisia koiria" ja niin edespäin. HN.
.
KAITANSINTIE 5:DEN PIHA - KAITANSIN ULKOILUALUE?
(Otsikko on, leipätekstiä vailla, mutta laaditaan)
.
Asunto-oy Kaitansin rivitalon piha on ensimmäinen, jossa on asvaltilla peitetyt käytävät, jotka vieläpä muodostavat renkaan autokatoksen, lipputangon, lasten keinujen ja hiekkalaatikon sekä roskapaikan ympäri. Niinpä kaikkien naapuritalojen lapset tulevat pihaan ajamaan polkupyörillä rallia ympäri ja ympäri. He tulevat sekä omakotitaloista että varsinkin naapurin vanhasta puisesta 10 asunnon rivitalosta, jonka pihalla on vain soraa ja hiekkaa ja nurmikkoa. Erityisesti ajelee eräs 'patapää' Erkki Saksinen vanhan rivitalon päädystä. Hänellä onkin hieman mainetta seudun pahana poikana, ainakin Punapää-Pepin eli Hans-Peter Grannin kertoman mukaan.
.
Lisää jutunaiheita olisin voinut saada taloyhtiön kuuluisimmasta asukkaasta, Euroviisuihin osallistuneesta iskelmälaulajasta "Anckiesta" (Ann-Christine). Tämä lähetti kiitoskirjeen samastaan kutsusta asunto-oy:n yhtiökokoukseen ja sen mukana nimikirjoituksensa. Hagelbergin pikkutytöt vahtivat parvekkeeltaan Anckien lähtemisiä ja saapumisia ja huusivat kuorossa yhteen ääneen: "Moi Ann-Kristiina!"
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)